Joulu lähestyy

Päivä takana.
Pitkän miettimisen jälkeen vihdoinkin eräs norjalainen hiihtäjä joutui kilpailukieltoon. Mietin itsekseni aikaa, jolloin asuin tovin norjan vuonojen kupeella, eräällä tunturilla, jossa talvella lumi peitti tien ja ulko-oven ja lumilapio oli tuttu taistelulaite. Norjalainen kansallisuustunne on todella voimakas. Monet norjalaiset oikeasti uskovat olevansa parempia kuin muiden kansojen ihmiset.

"Mitäs tämä sana 'Monet' tarkoittaa," Maiju tarkertuu selitykseeni.

" Hyvä on. Minulla oli Norjassa muutama tuttu, jotka olivat yltiöisäänmaallisia. " korjaan sanojani.

"Myönnät, etä et ollut tekemässä tilastoja Norjalaisesta nationalismista?" Maiju kysyy.

"Myönnän. En tutustunut kaikkiin norjalaisiin, vain muutamaan... Ja heistäkin oikeasti vain pari taisi julistaa Norjan ylivoimaisuutta muihin nähden," nyökyttelen päätäni.

"Eli ovat ihan samanlaista kansaa lopulta kuin suomalaisetkin?" Maiju tiedustelee.

"Joo, ovat," nyökyttelin päätäni.

"Mitäs muuta tänään tapahtui?" Maiju kysyy, kun olin korjannut sanojani.

"Minulle selvisi, miten hienoja tekokynttilöitä on olemassa," kerroin," Ovat jo niin aidon oloisia, että pian ei enää aitoja kynttilöitä tarvita. "

"Et ole ennen tutustunut Led-kynttilöihin?" Maiju hymyilee.

"No, en. Ostin pari isoa sähkökynttillää, joihin oli tehty näppärä liekki. Niissä oli pieni liekin muotoinen muovilevy heilumassa samalla tavalla kuin liekki heiluu. Valo kynttilän sisäpuolella heijastui heiluvaan kappaleeseen ja se näyttää aivan liekiltä. Yksinkertainen ja näppärä keksintö. Onkohan se patentoitu?" kerron.

Maiju kohauttaa patenttikysymykselleni olkapäitään.

"Joulu on pian ovella," Maiju sanoo," Kaupat keräävät hyllyille kiiltäviä esineitä, pelejä ja leikkikaluja... Ihmiset hullun lailla kiertävät kaupoissa ja keräävät noita tavaroita. Joka vuosi sama tarina. Samat tavarat. Samat ihmiset. Oletko miettinyt, mitä edellisjoulun krääsälle on tapahtunut?"

"Kai sitä tulee joka vuosi mietittyä. Uskon kuitenkin, että suurin osa noista Joulun innoittamista ovat lapsiperheiden jäseniä. Onnellinen joulu on parasta, mitä lapsella voi olla... Tunne siitä, että on tärkeä."

Pidän tauon sanoissani.
"Jos minulla olisi lapsia, loisin heille satujoulun. Veisin heidät jonnekin, missä voi kokea joulun oikeasti.
 Katsoa miten revontulet tanssivat taivaalla.
Hiihtää lumessa.
Tehdä lumilinnoja.
Saada paljon lahjoja."
Pysähdyn omiin unelmiini ja vaikenen, ja hätkähdän, kun Maijun sanat pelästyttävät minut.

"Olivatko sinun joulusi onnellisia," Maiju kysyy.

Nyökkään.
"Muistan monta onnellista joulua. Jouluna pääsin pakoon pahaa koulumaailmaa ja pahoja ihmisiä. Joskus vietimme joulua tätini tykönä. Joskus ihan kotona." hymyilin," Muistan kun paistoin ensimmäisen kalkkunani olessani jotain seitsämän tai kahdeksan. Äiti eli silloin vielä," muistot pyyhkivät ylitseni," Kalkkunan paisto oli helpompaa kuin kinkun tekeminen ja kalkkuna oli parempaa..." Mietin tovin," en muista, miten päädyin haluamaan kalkkunaa, mutta vanhemmillani ei ollut asiaa vastaan mitään."

"Taisit olla hemmoteltu lapsi?" Maiju iskee tähän kohtaan.

Silmäni sumenevat toviksi kysymyksen takia.

"Ehkä vähän... Tai joissakin asioissa kyllä. Minä taisin olla tärkeä isälle ja äidille." vaikenin," Mutta he eivät vain osanneet auttaa minua silloin kuin olisi pitänyt. Olin tärkeä, mutta he eivät nähneet kärsimyksiäni..."

Katson Maijua:"Olen puhunut tuosta ihan jo liikaakin, joten ohitetaan tämä lapsuuden kauhut kohta."

Maiju nyökkää.

"Eli pidit jouluistasi," hän sanoo.

"Pidin." vastasin.

" Myöhemmin joulut menettivät merkityksensä. Muovikuusen yhä laitan yhteen olohuoneen nurkkaan ja siihen tulee palloja, valoja ja koristeita. Mutta se on sellaista tapaa, joka vähän ärsyttää. Ensin pitää ennen joulua levittää kaikki paikoilleen. Joulun jälkeen samat tavarat pitää laittaa takaisin varastoon. Edestakaista touhua vain tottumuksen takia."

"Jos sinulla olisi lapsia, niin asialla olisi toinen merkitys," Maiju miettii.

"Mutta minulla ei ole lapsia. " vaikenen," Mietin viime yönä, miten yksinäinen tulen vanhana olemaan, koska minulla ei ole lapsia, jotka muistaisivat minua. Itseasiassa kukaan ei tule muistamaan minua vanhana. Tulen kuolemaan yksin."

"Monet kuolevat yksin, vaikka heillä olisi lapsia," Maiju sanoo.

"Mutta heillä on ollut jotain sellaista, mitä minä en ole koskaan kokenut," ilmoitan.

"Sinä olisit halunut lapsia?" Maiju kysyy.

"En tiedä. Ehkä lapset kuuluvat elämään, joten olen mahdollisesti menettänyt elämästä kokemuksen, jonka toiset ovat saaneet. Mutta minusta olisi ollut kauheaa, jos lapsillani elämä olisi ollut yhtä kamala kokemus kuin minulla se on ollut," totean.

"Mutta sinä et tiedä olisiko se ollut. Voihan olla, että olisit onnistunut tekemään lastesi elämästä paremman kuin omasi on ollut. He olisivat voineet olla hyvinkin onnellisia," Maiju hymyilee.

"Ehkä. Mutta sitä ei koskaan saa tietää. Epäilen asiaa. Olen aika varma, että ratkaisuni oli oikea. Jos jossain tuolla on poolingi, jossa lapset odottavat syntyvää, niin minulle tarkoitetut lapset pääsivät paljon parempaan paikkaan viettämään elämää. Olen varma siitä," hymyilen leveästi," Sitä on mukava ajatella."

"Olkoon niin," Maiju sanoo.

Olemme vaiti tovin.

"Toisinaan ostan itselleni jotain pientä joululahjaksi. Jonkun elokuvan. Jonkun pienen asian. Ei mitään kallista. Sellaista mistä tulee hyvä miele. Menen kauppaan ja annan myyjän paketoida ostokseni. Näyttelen että se ei tule itselleni. Sitten jouluna se löytyy kuusen alta, ja olen ikionnellinen juuri oikeanlaisesta lahjata." kerron," Tosin viime aikoina minulla on ollut olo, että omistan kaiken, mitä ihminen voi haluta elämässään...siis materialisen tavaran. Joten joululahjan ostamisen halu on kaikonnut."

"Osta jotain kivaa tänä vuonna," Maiju sanoo," Meille molemmille!"

Naurahdan.
"Ehkä ostankin."

Ilta on pimeä. Ulkona kuistilla on kaksi tänään ostettua lyhtyä, joiden sisällä on ledkynttilät. Liekit läpättävät pimeää metsää vasten ja antavat valoa yöhön.
Mietin kaupassa ostanko lintuja varten pienen riipustettavan ruokintahäkkyrän. Jätin ostamatta naapurien takia. Linnuilla on tapana häiritä muita ihmisiä.
Joten Ledkynttilät olivat ainoa ostos. Ne ovat kauniita pimeässä.

Valoa pimeyteen!