Toistoa.

Toisinaan ihmisiä katsellessaan, miettii tunteeko ihmisen todella hyvin siinä vaiheessa, kun hänen juttunsa alkavat olla tuttuja. Onko tuo tilanne hetki, jolloin ihmistä voi jollain tavalla kutsua kaveriksi, vai onko se tilanne, jolloin vain selviää, miten vähän ihmiselle on tapahtunut elämän aikana.

Kaikki on jo tullut kerrottua.

Voiko tätä verrata jotenkin uutismedioihin. Onko maailma siinä vaiheessa jo erityisen tuttu, kun uudetkin uutiset tuntuvat vanhoilta.

Sota siellä ja täällä.
Ihmisiä kuolee siellä ja täällä.
Nuorilla on ongelmia ja he eivät saa töitä. Lisäksi nuorilla ei ole tapoja.
Vapaamuurareita maailmalla.
Opiskelijan elämä on kovaa.
Kunnallinen terveyden huolto ei toimi. Tässä kohtaa on pakko miettiä, toimiiko kunnallinen terveydenhuolto missään maailmassa kunnolla. Eräs Guardianin toimittaja oli sitä mieltä, että suomessa kyseinen huolto toimii erityisen huonosti, josta voisi vetää johtopäätöksiä, että suomessa on maailman heikon terveydenhuolto, mikä todennäköisesti ei pidä paikkansa. Mutta onko tämäkään uutinen uusi?

Naiset valittavat miehistä, miehet valittavat naisista. Siinäkään ei ole mitään uutta. Jotkut menevät innoissaan naimisiin ja eroavat yhtä innoissaan myöhemmin. Olen tainnut ennenkin miettiä, onko naimisin menolla enemmän rituaalina nykymaailmassa merkitystä, kuin itse naimisissa ololla. Olen esittänyt mielipiteeni.
Eroaminen pitäisi kieltää lailla ja naimisiin menemistä pitäisi vaikeuttaa merkittävästi. Joten tämäkään ei ole uutta.

Elämämme ja kuolemamme on tilastollisesti arvioitu monissa tutkimuksissa. Elämänkaaren psykologia kertoo ihmisen mietteistä eri elämän vaiheissa. Aiheesta on kirjoitettu kokonaisia kirjoja, joten mitä uutta tästäkään aiheesta voi löytää.

" Varmasti maailmassa on jotain uutta," Ilmoittaa Maiju tässä vaiheessa luettuaan tekstiäni hetken.
"No sano yksi asia," minä pyydän.

Maiju näyttää miettivältä. Sitten hän katsoo minua ja sanoo:" Aina syntyy uusia tarinoita, joissa ympäristö on erilainen. Vaikka samanlaisia ihmisiä voi olla paljon, niin harvoin he kirjoittavat samanlaista tarinaa. Tarinat eroavat aina toisistaan, vaikka juoni olisikin mielestäsi samanlainen... Mutta tapa, miten tarina on kerrottu, on erilainen. Sitä tarkoitin kun sanoin, että ympäristö on erilainen."

Katson hetken Maijua, mutta ymmärrän, mitä hän tarkoittaa.

"Naivia," sanon," Sanoin juuri että uutiset ovat samanlaisia. Tuolla samalla ajatustavalla, uutiset ovat erilaisia, koska ne ovat erin ihmisen kirjoittamia ja itse uutisen tarina eroaa aikaisemmista."

"Aivan, minusta uutiset ovat aina uusia, vaikka kuinka niiden juoni olisi samanlainen. Ei siinä ole mitään naivia. Se on aivan täydellinen fakta," Maiju ilmoittaa.

Olin juuri esittänyt hypoteesin, miten samanlainen tämä maailma oli, ja hypoteesi oli saman tien kaadettu toteamalla, että kun tarina eroaa, niin kokonaisuus on eri, vaikka juoni olisi sama.

Kohautan olkapäitäni.
"No olkoon niin sitten," sanon," Olisihan maailma aika tylsä paikka, jos tätä aina katsoisi sillä silmällä, että kaikki asiat ovat vain edellisten toistoa."

"Voitinko minä tämän väittelyn?" Maiju kysyy leveästi hymyillen.

"Sovitaan niin," totean. " Mutta vastaa sinä alkuperäiseen kysymykseeni. Onko ihminen ystävä, kun hänen juttunsa tuntee jo ulkoa?"

"Hän on vain tuttu. Et sinä varmaan televisiohahmoja kutsu ystäviksi?" Maiju kysyy.

"Sovitaan näin," sanon ja annan periksi. Ehkä ei pidä tänään yrittää olla näsäviisas. Maiju on aivan liian välkyllä päällä.

Tänään voi vaikka todeta, voihan Kurtoosi.
Lukija voi itse ottaa selvää, mitä kurtoosi merkitsee :) - Huom! hymiö!