perjantai 14. lokakuuta 2016

Liikunta



Syksy on tosiaan tullut.
Lenkkipolku oli pimeä ja kostea. Pieniä pisaroita iski kasvoille tutulla metsätiellä, joka kulkee vadelmia täynnä olevan aukion poikki. Nousua ja laskua.
Helpolla reitti on yli kymmenen kilometriä, kun kipittää kaatopaikka alueen halki.




"Ei se vaadi kuin sinnikästä harjoittelua." vastasin. "Innostusta aiheeseen."



" Olen kyllä huomannut. Aika monet itseasiassa kävelevät enimmäkseen ja juoksevat vain hyvin vähän lenkillä" naurahdan." Ne ovat niitä tyyppejä, jotka kehyvat 'lenkkeilevänsä', mutta oikeasti ovat vain kävelemässä."
" Älä ymmärrä väärin, vaikka hieman huvittuneesti suhtaudunkin näihin tyyppeihin, niin jokainen liikkuu omalla tavallaan. Minusta vain on huvittavaa, että tämä joukko ihmisiä selittää omasta kuntoilustaan ummet "Kai tämä meidän yhteiskunta on sen suuntainen... Urheilevat ihmiset on kauniita upeita, parempia kuin muut. Sinä luit yhtenä päivänä niitä deitti-ilmoituksia. Eikö niissäkin juuri osa porukasta painota, että omaa kuntoiluaan ja liikkumista ja urheilullisuuttaan ja kaikkea mitä asiaan liittyy?" sanon. " Minusta yhteiskunta vain houkuttaa meitä esittämään roolia."ja lammet, mutta oikeasti he haluavat vain peitellä sitä tapaa, jolla kuntoilevat. Ikään kuin muka oman kunnon tasoa pitäisi hävetä."




"Kai tämä meidän yhteiskunta on sen suuntainen... Urheilevat ihmiset on kauniita upeita, parempia kuin muut. Sinä luit yhtenä päivänä niitä deitti-ilmoituksia. Eikö niissäkin juuri osa porukasta painota, että omaa kuntoiluaan ja liikkumista ja urheilullisuuttaan ja kaikkea mitä asiaan liittyy?" sanon. " Minusta yhteiskunta vain houkuttaa meitä esittämään roolia."



" Niin valehtelemisella harvoin on toivottua tulosta. Jotkut ihmiset tajuavat olla totuuden mukaisia. Ja tietenkin on olemassa aina kaikelle vastaliike - eli ne ihmiset, joiden mielestä urheileminen on yhtä tyhjän kanssa, syystä tai toisesta."



" Aivan. Harvinaisen totta. Eli lopulta urheilua kannattaa harrastaa vain omaksi ilokseen - ei sen takia, että muut sitä vaativat. Sillä kyllä elämä on hauskempaa, kuin siitä nauttii, kuin että kärsii. Ainakin minusta, mutta minä en olekaan masokisti - vaikka minusta on hauska juosta pitkiä matkoja ja kokeilla kykyjäni."

Maiju ei kommentoinut viimeisiä sanojani. Hän ehkä ajatteli minusta täsmälleen toisella tavalla.

Mutta väliäkö sillä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti