Perjantai.
Kirjallisuuden historian kuuluisin perjantai on robison Crusoen alkuasukaskaveri. Yksinäiselle miehelle annettiin mahdollisuus ystävyyteen, kun hän oli pitkään uskonut olevansa ainoa ihminen koko alueella.
Olen miettinyt, tekikö Daniel Defoe tahallaan robisonista naivin tyypin, vai oliko tämä vain sattumaa. Sen sijaan toinen autioon maailmaan joutunut herra, Mark Watneyyn, ei ole lainkaan naivi. Tätä astronauttia, joka jää sattumalta Mars planetalle ei voi sanoa kuin selviämistaitojen mestariksi. Itse kirjailija Drew Goddardin vetää paikoin mutkia liiankin suoriksi tehdessään sankarilleen tilaa.
"Mistä kirjasta on kysymys?" Maiju kysyy saman tien.
" Yksin marsissa," kerron,"Taitaa olla kirjan suomennettu nimi. Siitä on myös elokuva."
"Okey," Maiju nyökyttelee päätään.
Kirjoitan tätä aamulla.
Huomaan että pääni on aika tyhjä.
"Pää ei voi koskaan olla, niin tyhjä, ettei siellä jotain ajatusta olisi." Maiju huomauttaa.
"Totta," sanon," Mutta minun päässäni on nyt vain ajatus kuntoilemisesta."
"Kuntoilemisesta?"
"Niin, pitäisi ennen töitä tehdä pieni parinkymmenen minuutin lihasharjoite," selitän.
"Sinulla alkaa olla kiire," Maiju sanoo ja katsoo kelloaan." Kello on jo kohta kahtakymmentä vaille kuusi!"
"Totta." Sanon." Ehkä lopetan tämän juonettoman blokkaukseni tähän... Mitä luulet?"
Maiju hymyilee.
"Talvi on kohta ovella ja kylmä odottaa sinua ulkona. Melkein pakkasta, joten hyvä lämmitellä, ennen kuin lähdet tuonne ulos."
Maiju on oikeassa.
Vilkaisen nopeasti päivän uutisia.
Konehalli palaa hankasalmella.
Venäjäpakotteilla uhkaillaan taas.
Malmössa on Isis iskenyt polttopullolla.
Välimerellä on kulkenut pakolaisia,.
Jemenissä soditaan yhä.
Yhdysvaltain presidentin vaali jatkuu ja Clinton on periaatteessa vahvoilla, kun Trumpilla tuntuu olevan tienviitta kadoksissa. Mutta näistä vaaleista ei koskaan tiedä. Ne ovat toisinaan pelkkää arpapeliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti