Haaste elokuvasta.

Alunperin minun piti tehdä tästä aiheesta oma pieni näppärä sarjakuva, mutta tänään ollut raskas päivä.
Ahrkerointia lehtien kanssa pihalla.
Hirvenlihan valmistusta.
Tärkeämpää kirjoittamista.
Erään koneen korjaamista.
Ja muutama muu kiireinen juttu on vienyt ajan.

Joten mietin hetken sanallisesti elokuvaa State Of Play. Jos et tiedä tai tunne elokuvaa, niin vaikka http://www.imdb.com/title/tt0473705/ osoite kertoo sinulle jotain tästä elokuvasta.

Pidän elokuvasta, koska elokuvassa on harvinaisen vaikea loppu. Elokuva jättää motiivin täysin kertomatta - nimittäin murhan motiivin. Tietenkin se antaa katsojalle viitteitä, mistä voisi olla kyse. Mutta itse motivia ei varsinaisesti kerrota.

Jos State of Playlle tehtäisiin jatko-osa, luulisin murhaajan siinä kävelevän vihellen ulos oikeussalista, koska kukaan ei osaa selittää, miksi hän teki, minkä teki. Amerikkalaisten elokuvien tapaan olisi pelkkiä aihetodisteita - ja kaikki todistajat olisivat kuolleet. Tämän elokuvan tekeekin kiinnostavaksi juuri ne asiat, jotka jäävät katsojan tietoisuuden ulkopuolelle. Onko hyvä voittanut vai nauraako paha oikeasti kuollakseen nurkan takana?

No tietenkin elokuva on myös kevyt analyysi toimittajan työstä, film noir henkeen, mutta kuvaako elokuva oikeasti esimerkiksi suomalaisen toimittajan arkea. Ei mitenkään. Sen sijaan elokuva on kuvaus niistä kliseistä, joita usa:n filmiteollisuus on luonut toimittajan työn ympärille - varsinkin rikostoimittajan. Mutta juuri nämä kliseet ovat elokuvassa äärimmäisen herkullisia.

Miksi elokuva, joka rakentuu kliseille ja lopulta ei edes kerro, mistä oli kysymys, on hieno elokuva? Koska se on tehty hyvin. Tarina on sujuva. Lopussa katsoja ei ehdi pysähtyä miettimään kysymystä, mitä hittoa - miksi? Eli elokuva on viihdyttävä ja mukaansa ottava. Harva elokuva pystyy tähän. Ja harva elokuva pystyy olemaan yhtä julma katsojaa kohtaan kuin tämä kyseinen elokuva. Pisteet tulevat juuri elokuvan taidosta huijata katsojaa.

Kaikken parasta on ammattitappajan itsemurha. Miksi mies, jonka hengen toinen mies on pelastanut, haluaa ottaa hengen itseltään kiitokseksi hengensä pelastamisesta? Elokuvan rytmi on vain niin nopea, että tätäkään kysymystä ei ehdi syvällisesti pohtimaan. Ei ehdi miettimään, onko katsojalle tarjotussa vastauksessa mitään järkeä.

Hieno ohjaus ja hieno käsikirjoitus.

Jos et ole koskaan nähnyt tätä elokuvaa, katso se ihmeessä. Hämmästy, miten elokuva mollaa katsojaa ja syöttää hänelle asioita, joissa ei ole mitään järkeä. Tämän jälkeen voit tehdä samanlaisen analyysin mielielokuvastasi.

Tämä tältä päivältä. Edes Maiju ei hypähtänyt tällä kertaa tämän tekstin kulmiin. Tästä aiheesta olisi saanut herkullisen sarjakuvakeskustelun, mutta se on nyt menneen talven lumia. Toinen aihe, toisella kerralla.