Seisoin ulkona. Olin juuri juossut noin kymmenen kilometrin lenkin. Ilma oli hieman kostea, hieman viileä ja hieman talvenoloinen - mutta vielä ei ollut talvi.
"Tiedätkö mitä Maiju," sanoin mielikuvitustyttökaverilleni."Aion tehdä sinusta sarjakuvasankarin."
"Kuulit aivan oikein." sanoin.
"Rakas Maiju, minä en ole mielikuvitushahmo kuten sinä. Olen ihan aito ihminen, joten minun muuttuminen sarjakuvahahmoksi on paljon vaikeampaa kuin sinun, joka et ole todellinen. Yksinkertaista vai mitä? Sitä paitsi paljon hauskempaa minusta," huomaan hymyileväni.
"Pitääkö elämässä kaikessa olla järkeä?" kysyn virnistäen.
"Mutta tavallaan uskon, että on paljon ihmisiä, joille lukeminen on vaikeaa. Monet vastaavat kysymykseen, luetko kirjoja, että eivät lue... Joten kyllä, monille ihmisille on helpompaa lukea kuvia kuin tekstiä." vastaan pohtien.
"Mutta se ei kuitenkaan ole syynä tähän. Elämässä pitää olla hauskuutta. On tylsää pysyä samoissa normeissa, joten tärkein syy on, että se että olet sarjakuvahahmo, on minusta vain oikeasti hauskaa..." selitän.
"Sitä paitsi, nyt kun olet sarjakuvahahmo, niin voit leikkiä samoja leikkejä kuin niin monet muut näissä blogeissa, esitellä vaatteita ja kaikkea vastaavaa. Mieti, miten saavutat aivan uusia tasoja sarjakuvahahmona." kerron.
"Ajattelinkin, että pitäisit ideasta. Onko meillä nyt sopimus?" kysyn mielikuvitus tyttökaveriltani.
"Hienoa," totean. " Pidätän kuitenkin tässä vaiheessa itselleni oikeuden käyttää sanallista hahmoasi, mikäli en jaksa raapustella hahmoasi näytölle. Aina ei pääse omalle koneelleen ja toisinaan on vain laiska. Vaikka kuviesi tekeminen on yksinkertaista ja kivaa, niin joskus vain on tavallinen tylsä ihminen."
Maiju ei ota tähän enää kantaa.
Itse katson taivaalla.
Pilviä.
Olen ajatellut viettää tämän päivän pitkälti kotona. Ruokaa tehden, kirjoittaen ja vähän järjestellen. Mielessäni on idea mennä elokuviin, mutta saa nähdä. Annan Maijulle illan vapaaksi. Uudella sarjakuvahahmolla on paljon mietittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti