Luin Saara Aallon taipaleesta kirjoitetun iltasanoman artikkelin, joka selvästi oli hieman skandaalihakuinen. Siinä vihjattiin, että Aallon taival olisi käsikirjoitettu. No, kirjoittaja osoitti typeryytensä, sillä hänen tekstinsä pohjalta saattoi uskoa, ettei hän koskaan ollut katsonut yhtään kyseisen kaltaisella formaatilla tehtyä televisio-ohjelmaa. Lisäksi hän ei selvästi ollut selvillä suomalaisen ja englantilaisen kulttuurin eroista....
...Todennäköisesti tarkoitushakuisesti, sillä mikä myy paremmin kuin hieman skandaalinväritteinen artikkeli iltasanomissa.
Ovelasti sama formaatti kuin ohjelmassa otettu käyttöön tekstiä kirjoitettaessa? Eli syylistyikö lukija ansaan tipahtamiseen, kun hän arvioi kirjoittajan asioiden ymmärtämistä?
"Mitäs tänään?" Maiju kysyy tulleessaan viereeni. Vaatteiden rahinasta ei vo erehtyä. Käännän katseeni. Maiju se siinä.
"Olin kävelemässä eilen illalla," totean.
"Ja mitä näit?" Maiju kysyy välittömästi.
"Näin poikajoukon," kerron hieman mietteliäs ääni sanoissani," He raahasivat keskellään yhtä pientä poikaa, joka näytti todella ankealta ja joukkoon kuulumattomalta. Katsoin sitä poikaa siinä keskellä ja mietin itseäni...!
Pidin tauon.
" Minulle tuli epäilys, että poika oli siinä pakolla ja joukko halusi vain leikkiä hänellä. Sellaista sattuu. Tyypit etsivät heikon kaverin joukkoonsa, jolla ei ole juuri ystäviä... tarkoitushakuisesti," hymyilen sanalle, jota olen juuri ylempänä käyttänyt toisessa merkityksessä.
"Tarkoitushakuisesti?" Maiju kysyy.
"Tyypeillä ei ole tarkoituskaan olla ystäviä, vaan heille heikko poika on vain pelinappula, jota voi solvata, kiusata, jolle voi nauraa..; jolle voi tehdä kaikkea, mikä tekee kiusaajien elämästä parempaa. Ja he onnistuvat taitavasti aina käyttämään hyödyksi aikuisten välinpitämättömyyttä, jotta saavat aina pakotettua uhrin liikkumaan kanssaan."
" Tuo kuulostaa kokemukselta," Maiju sanoo.
"Niin..." katson Maijua," Annanpa sinulle yhden muiston elämästäni... Ja sen jälkeen puhumme aikuisten vastuusta... Ja siitä miten vaikea tämä maailma oikeasti on."
"Kuulostaa ikävältä," Maiju sanoi."Mikä tuo homo juttu oli?"
"Toinen noista tyypeistä oli lapsena jo todennäköisesti kaappihomo," kerroin," Hänestä oli kiva homotella kaikkia, mutta ei huomannut omaa suuntautumistaan. Ehkä juuri se teki hänestä ilkeämmän, Ehkä asia asia valkeni hänelle myöhemmin, toivon mukaan ikävällä tavalla" mietin pieni koston himo sisälläni.
"Joo - oli miten oli...Kun ajattelee kaikkea lapsena kokemaani," totesin," Niin tuo oli vain jäävuorenhuippu."
"No mitä ajattelet tästä kaikesta?" Maiju sanoi.
"Olen vähän sitä mieltä, että aikuisilla oikeasti pitäisi olla suurempi vastuu lapsistaan. Mutta turhan moni tekee vain lapset maailmaan, koska sisäinen pakko ajaa siihen. Sitten he pitävät huolta, että lapsi selviää pikku vauva vaiheen läpi.... Ja siinä se. Sen jälkeen lapsi saa olla omalla vastuulla."
Katselin ulos ikkunasta. Ulkona oli pilvistä, kuten monena päivänä peräjälkeen oli ollut.
" Nykyään on aivan liikaa YH-lapsia ja rikkinäisten perheiden lapsia. Miehet eivät yritä olla isiä, vaan enemmänkin olla kovia uroksia, jotka pahoinpitelevät naiset ja eivät edes huomaa lapsiaan. Ja on uusperheitä, joissa isän ei tarvitsekaan olla vaimonsa lapsien isä. Ja sitten on sellaisia perheitä, joissa vain oikein tiedetä, miten lapsen kanssa pitäisi olla... Kuten minun vanhempani. Minä vain olin. Ajelehdin. Minulla ei ollut oikein tukea. Ja koko ajan oli sellainen olo, että kukaan ei oikeasti välittänyt. Olin erinomainen kohde..; noille tyypeille, jotka näit muistoissani."
" Ja mietit, että se eilinen poika oli samanlainen kuin sinä?" Maiju kysyy.
"Eihän sitä voi tietää, kun kulkee tuntemattomien poikien ohi. Ne muut saattoivat olla hänen veljiään. Ja poika oli pahalla päällä olevat perheen musta lammas, joka ei ollut sinä päivänä saanut joka päiväistä lahjaansa. Tuo pieni tyyppi saattoi olla todellinen psykopaatti. Tai sitten hän todella oli kaltaiseni," mietin.
"Aikuisena olemisessa kauheaa on juuri se, että todellakaan asiat eivät ole itsestään selviä. Ei asioihin voi puuttua sen perusteella, että tulee jostain näkemästään asiasta jokin olo. Aiheuttaisimme kahta kamalampia sotkuja tänne, jos aina vain tuntemuksen perusteella tekisimme asioita. Tai kai jotkut tekevätkin niin..."
"Asioihin pitäisi tutustua, mutta kuka jaksaa paneutua mihinkään tuntemattoman elämään... Ja tässä nimeenomaan on se porsaanreikä, mikä tekee meidän maailmastamme niin vaikean. Vastuun täytyy antaa niille ihmisille, jotka tietävät asioista... siis vanhemmille tai vaikka koulujen opettajille tai joillekin, jotka ovat nuorten kanssa tekemisissä... Mutta entä jos kukaan heistä ei oikeasti vain huomaa... Mitä jos kaikki kyllä haluavat olla vastuullisia, mutta ovat vain niin yksinkertaisia, että eivät tajua... Ja jos tajuavat, niin oikeasti eivät osaa tehdä mitään?"
"Mitä sinä haluat sanoa?" Maiju kysyi.
Naurahdin:" Haluan sanoa, että tämä maailma on tosi paska paikka. Meistä suurin osa on rakennettu täysin vastuuttomiksi. Emme näe napaamme pidemmälle. Sitten nämä sokeat tyypit syyttävät muita, että he eivät tee mitään, kun eivät tajua, että itsekään eivät tee mitään. Syntyy riitoja, tappeluita ja lopulta sotia vain sen takia, että emme osaa olla hyviä toisille ihmisille ja vastuullisia. Emme osaa rakentaa rauhaa ihmisille, vaan olemme erikoistuneet rakentamaan vain huonoa oloa toisille."
" Meihin vittu, on rakennettu sisään surkeuden siemen. Vaikka miten paljon yrittäisimme, niin varmaa on vain se, että psykopaatit ihmiset, jotka osaavat käyttää hyödyksi toisia, menestyvät, sillä heillä ei ole tunnontuskia teoistaan. Ja kukaan ei oikeasti välitä, ennen kuin aivan pakko."
"Jotenkin tuntuu, että maailmasi on todella pimeä," Maiju sanoi.
"Ainakin tänä aamuna se on pimeä," sanon ja katsoin ulos pimeään aamuun. Jälleen kerran minulla oli olo, että haluaisin itkeä.
Mutta mitä hyödyttää itkeä maailmassa, joka ei sääliä tunne? Eikä pahemmin vastuutakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti