torstai

John Steinbeg on kirjoittanut kirjan nimeltä "torstai on toivoa täynnä", suomen kielellä. En tiedä, miksi suomentaja on kääntänyt nimen:"Cannery Row" noin, koska alkuperäisellä nimellähän ei ole sinänsä mitään tekemistä torstain kanssa.

Kirjan saa nimetä, miten haluaa, kun on kysymyksessä käännöskirja. Jos kirjailija on nimennyt teoksen typerästi alkuperäiskielellä, niin onneksi sen voidaan sitten nimetä toisin muilla kielelillä.

Viimeinen kommentti oli sarkastinen huomautus, vai miltä tuntuisi, jos vaikka Sinuhe egyptiläinen olisi englanniksi Poor Boy. Tosin en sano, että nykyinen englaintilainen nimi on päästä heittäämääni parempi.

Mutta tänään oli toivokas torstai.

"Ja mitä sinä toivokkaana torstaina koit?" Kysyi Maiju. Olimme juuri tulossa kaupasta. Kävin hakemassa Pallas-palaa ja muutaman mantelijuoman. Kauppaan pääseminen oli oma tarinansa, sillä puolipilvisen taivaan alla oli melkoinen ruuhka. Siellä mistä lähdin, oli messuväkeä pilvin pimein. Maatalousmessu.
Vähemmän voisivat kiinnostaa, vaikka yksin varhaisista ammateistani liittyykin alaan.

"Näin yhden työkaverin. Nuoren naisen. Tai kai hän jo kolmikymppinen on," sanoin.

"Mitäs hänestä?" Maiju kysyi.

"Emme ole ikinä puhuneet mistään. Nippa nappa sanoneen joskus huomenta... En ole varma olemmeko koskaan sanoneet huomenta. Kerran pelasimme yhdessä flipperiä, mutta sen jälkeen, vaikka olisimme tavanneet missä, niin sanoja emme ole käyttäneet," kerroin ja jatkoin:" Nytkin katsoimme toisiamme silmiin, ja heti perään tämä nainen vaihtoi katseensa lasittuneiksi ja suuntasi mielenkiitonsa muualle."
"Olimme lounaalla," jatkoin vielä." Ja hän seisoi jonossa takanani." Katsoin nopeasti merkitsevästi Maijuun päin. Sitten taas katse tielle, että auto pysyy kuosissa.

"Aika rohkeaa puhua täällä ihmisestä, joka saattaa tuntea sinut?" Maiju epäili.

"Roskat on," vastasin takaisin," Tämä blogi ei juuri ketään kiinnosta. Jos se nainen lukee blogeja tai kirjoja yleensä, niin olen todella hämmentynyt. Jos joskus kävisi, että hän eksyisi tähän blogiin, niin se ei varmasti tapahdu tänään, joten hän ei mitenkään voi muistaa, mitä tänään tapahtui."

"Voi olla," Maiju tokaisi," Tai sitten ei."

Naurahdin.
"Kaikki toki on mahdollista,"

Mietin päivän pääuutisia. Kiemunki niminen mies oli saanut syytteen kiihoittamisesta kansanryhmää vastaan. En ollut koskaan kuullutkaan koko tyypistä. Naantalissa keskustakorttelin asemakaavamuutos on saanut KHO hyväksynnän. Vapolla on kaikenmaailman suunnitelmia parantaa tulostaan, koska turpeen kauppa ei käy enää yhtä hyvin kuin ennen. Yahoo on penkonut ihmisten sähköposteja. Onkohan oikeasti niistä löytynyt mitään mielenkiintoista, luukunottamatta seksiviestejä ja muuta roskaa. Saudiarabialaiset opettajat tulevat suomeen oppiin - voi raukkoja!

Ja paljon muuta.

"Maailma on täynnä uutisia," Maiju toteaa.

"Ja varsinkin sellaisia uutisia, joista kukaan ei kuule mitään, mutta voisivat hyvin kiinnostaa monia."

"Kaikkea ei voi tietää," Maiju huomauttaa.

"Niin valitettavasti," sanon,"Ehkä hyvä näin."

Maiju paukuttaa sormillaan auton kojelauttaa.
Rytmikkäästi.
On kuin joku soittaisi jotain kappaletta.
Torstai päivä on polku kohti perjantaita.
Mietin eilistä, keskiviikkoista kävelylenkkiäni.
Mietin miten vapautunut olo minulla oli kulkea pimeän taivaan alla. Olla raikkaassa ilmassa.
Miten rakastankaan kävelemistä, juoksemista ja liikkumista."

"Taidan juosta taas tänään," totean Maijulle." Ja sen jälkeen kirjoitan taas."

"Teepä niin," Maiju toteaa.

Päätän tehdä niin.