Uusi teksti

Viimeisestä tekstistäni on kulunut vuosi.
Elämä on muuttunut aika tavalla kuluneen vuoden aikana. Minulla oli vielä vuosi sitten kesken puolillaan oleva romaani ja pari muuta kehitteillä. Olin edellisenä vuotena menestynyt kirjoituskilpailuissa ja olin varma, että nimenomaan kirjoittaminen on tulevaisuuteni.

Mutta ei. Voimat eivät vain riittäneet kirjoittamiseen. Lisäksi jouduin työasioiden takia matkustelemaan melkoisesti tanskassa ja eteläruotsissa. Työpaikkani jatkuvuus mietitytti minua paljon.

Syksyllä tapahtui lisäksi monta huonoa asiaa, jotka edelleen vieraannuttivat minua kirjoittamisesta. Tulin lopulta tulokseen, että käytän tarmoani finansimarkkinoiden puolella (olemattomalla panoksellani) enkä enää kirjoita.

Tähän blogiin palasin vahinkossa. Pyörin netissä ja huomasin tämän tilin olevan selaimen muistissa. Tovin kuluttua tulin tulokseen, että kirjoitetaan jotain roskaa, koska nyt tili oli edessäni.

Kaipailen paluuta romaanikäsikirjoitukseni pariin. Se on kokenut melkoisia muutoksia viime vuonna verrattuna siihen, mitä se oli pari vuotta sitten. Tein siihen kuvat vuosi sitten ja muunnin käsikirjoituksen enemmän kuvan ja tekstin yhteispeliksi.
Ehkä virhe.
Virhe koska kuvien tekeminen on paljon raskempaa hommaa kuin tekstin tekeminen.
Oli miten oli, koska kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, en usko sen jatkuvan nykyisessä maailmassani. Etenen siinä asiassa, jossa olen paljon parempi, eli koodin tekemisessä ja osakkeiden ostamisessa.

Talvi on nyt parhaimillaan ja itse asiassa... Nyt on joulu!
Kävin eilen citymarketissa joulupäivänä, mikä joku vuosi sitten olisi ollut vain haave. Peräti hämmentävä kokemus. Kaikki muut kaupat ympärillä olivat kiinni paitsi tämä iso halli tien laidalla. Olin tyytyväinen löydettyäni tilan periltä maitohyllystä lemppari maitoani rasvatonta plussa maitoa. Tuin elokuvan tekijöitä ostamalla Wonder Woman videon. Olen toki nähnyt elokuvan aikaisemmin, mutta pidin sitä hyvänä lisänä suureen elokuvakokoelmaani. Katsoin, miten kaksi jumalolentoa kohtasivat toisensa elokuvan lopussa videotykiltäni omassa elokuvahuoneessani, ja nautin elokuvasta täysin siemauksin. Pidin lyhtyjä päällä pihalla ja yritin kilpailla naapuritalon perheen lyhtymeren kanssa omalla pienellä lyhtymerelläni. Olen sitä mieltä, että hävisin kilpailun.

Sellainen oli jouluni todella tiivistettynä. Paitsi, että itse tehdyt joulutortut jäivät mainitsematta. Ne olivat äärimmäisen hyviä.
Tulkaa tekin ensi jouluna syömään niitä :)

Tiistai päivä 23.1.2017

"Mitä mieltä olet maailman tilanteesta?" Maiju kysyi palattuamme juoksulenkiltä talvisista maisemista.
"Ei mitään muutosta," sanoin.
"Tämä Trump ei ole hetkauttanut sinua?" Maiju katsoi minua.
"No ei ihan kamalasti," sanoin,"Miten niin?"
"Hänhän on saanut ihan mieletöntä prostestia siellä sun täällä," Maiju sanoi," Siksi."
"Ai jaa," hymyilin," Bush juniorkin sai melkoista vastalausetta ympäri maailmaa. Vietnamin sota sai todellista liikehdintää yhdysvalloissa. Trump ei ole juuri ollut sen kummempi tapaus tähän mennessä kuin iso liuta demokraatteja." totesin, " Värikäs tyyppi, mutta siinä oikeastaan kaikki."
Maiju katsoi minua.
"Yksi presidenttin isossa presidenttien sarjassa?" Maiju kysyi minua katsoen. En uskonut hänen toivovan vastausta, joten tyydyin vain pyöräyttämään leukaani alas ja ylös ja väläyttämään silmiäni.
"Minä kyllä olen huolestunut tästä kaikesta," Maiju sanoi.
"Miksi?"
"Koska kokoajan kuulee, kuinka asiat ovat vain menossa huonoon suuntaan." Maiju vastasi.
"Tarkoitat mediaa?" kysyn.
"Niin," Maiju vastaa.
"Median tehtävä on saada ihmiset katsomaan ja kuuntelemaan. Toimittajat saavat siitä palkkansa. Medialla on taipumus liioitella asioita, jos se saa siihen tilaisuuden."
"Sinusta media liioittelee Trumpia?"
"Media kertoo kyllä, miten vähän suulas ja sanojaan miettimätön livetv-sarjatähti toteuttaa livetv:stä tuttua formaattia osaamatta erottaa, mitä katsoo. No, totta, onhan trumpilla kahjoja ideoita, mutta niin on ollut monella muullakin pressalla. Ei siis mitään uutta," sanon.
"Uskoisinko?" Maiju sanoo.
"Kannattaa uskoa," totean.

Paluu

Istuin varjoissa ihan yksin.
Olin piirtänyt, kirjoittanut ja luonut. Olin tyytyväinen itseeni ja katsoin, miten lumi peitti maata. Jälleen yksi talvi elämässäni kulki eteenpäin.
Maailmakaikkeuden luonnetta on mietitty läpi historian aina pimeästä menneisyydestä asti. Jotkut ovat kertoneet kauniita teorioita, toiset ovat kertoneet kauniita uskontoja, kolmannet eivät ole pohtineet mitään.

Sukupolvesta toiseen olemme pohtineet samaa kysymystä.
Miksi täällä ollaan?
Missä me oikein oikeasti olemme?
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Onko kukaan löytänyt vastausta.
Jos vastaan: ei ole, saan vastalauseita. Jokin noista kolmesta sukupolvia kestäneistä mietintälinjasta ovat eri mieltä kanssani.
Mutta oikeasti syvällä sisällämme... Osaammeko vastata yhteenkään mainitsemistani kysymyksistä varmuudella?

Minun mielestäni emme osaa.
Meillä ei ole aavistustakaan, missä olemme, miksi olemme tai mitä kaikki tarkoittaa.

Mutta ehkä seuraava sukupolvi ymmärtää vastauksen... Tai sitten vastaus on ihmismielelle aivan liian vaikea. Olemme kuitenkin muurhaisten lähisukulaisia.

Toivossa on hyvä elää, ehkä Maijulla on tähän asiaan joku päivä vastaus...
Tai ehkä juuri sinä osaat kertoa sen minulle!
Ehkä.
Kiire kuitenkin alkaa jo olemaan.
Hymy!