Istuin varjoissa ihan yksin.
Olin piirtänyt, kirjoittanut ja luonut. Olin tyytyväinen itseeni ja katsoin, miten lumi peitti maata. Jälleen yksi talvi elämässäni kulki eteenpäin.
Maailmakaikkeuden luonnetta on mietitty läpi historian aina pimeästä menneisyydestä asti. Jotkut ovat kertoneet kauniita teorioita, toiset ovat kertoneet kauniita uskontoja, kolmannet eivät ole pohtineet mitään.
Sukupolvesta toiseen olemme pohtineet samaa kysymystä.
Miksi täällä ollaan?
Missä me oikein oikeasti olemme?
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Onko kukaan löytänyt vastausta.
Jos vastaan: ei ole, saan vastalauseita. Jokin noista kolmesta sukupolvia kestäneistä mietintälinjasta ovat eri mieltä kanssani.
Mutta oikeasti syvällä sisällämme... Osaammeko vastata yhteenkään mainitsemistani kysymyksistä varmuudella?
Minun mielestäni emme osaa.
Meillä ei ole aavistustakaan, missä olemme, miksi olemme tai mitä kaikki tarkoittaa.
Mutta ehkä seuraava sukupolvi ymmärtää vastauksen... Tai sitten vastaus on ihmismielelle aivan liian vaikea. Olemme kuitenkin muurhaisten lähisukulaisia.
Toivossa on hyvä elää, ehkä Maijulla on tähän asiaan joku päivä vastaus...
Tai ehkä juuri sinä osaat kertoa sen minulle!
Ehkä.
Kiire kuitenkin alkaa jo olemaan.
Hymy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti