Surkea päivä

Vesi.
Kesäinen lampi tuo parempaa mieltä sanotaan. Minulla ei ole hyvää mieltä.

Jos haluat olla iloinen ja positiivinen; haluat katsoa elämää kirkkailla linseillä ja nähdä onnea; silloin tämä ei ole sinun paikkasi. Tämä seuraava teksti ei ole sinulle.

Valitsin lammen kuvan, koska lammen rannalla käveleminen toisinaan puhdistaa ajatuksia. Hieman samoin kuin kirjoittaminen.

Eilen lopetin erään kirjeenvaihdon aika raa'asti. Haukuin kirjeenvaihtoystäväni ihan matalaksi ja lopetin sähköpostitilini, jonka kautta olimme olleet kirjeenvaihdossa.

Nainen.
Kahden lapsen äiti.
Hänellä oli outo miessuhde, jota hän valitti - oli ilmeisesti valittanut jo pitkään.

Minäkin valitan. Kun olen kirjeenvaihdossa haluan keskustella asioista, jotka eivät tuo mieltäni apeaksi. En ole koskaan saanut kokea rakkautta, jossa oikeasti tuntisin itseni hyväksi ja voisin katsoa toista hymyilevin silmin.  Itseasiassa olen ollut yksinäinen koko elämäni, ja minun elämäni on melko pitkä. Kukaan nainen ei ole kulkenut kanssani käsikädessä ja katsonut minua iloten. En ole koskaan juossut tietä pitkin naisen kanssa yhdessä. En ole koskaan pelannut tennistä yhdessä naiseni kanssa.

Ja kaiken lisäksi olen naimisissa.

Ei seksiä.

Miksi haluaisin kuunnella, kun joku toinen valittaa elämänsä valintoja, kun oma elämäni on surkea? Miksi minulta ei ensin kysytä: "haluaisitko tukea minua tuntematonta ihmistä?"

Ei polun reunalta saa valita ihmistä sattumalta ja alkaa käyttämään häntä roskakorina. Näin tekevät ne, jotka eivät halua antaa itsestään mitään takaisin. He vain sanovat, olisipa kiva, että sinulla olisi paremmin asiat. Sitten he alkavat valittamaan.

Minä en valita heille mitään.
Olen hiljaa.

Minä valitan tällä sivulla, koska kukaan ei tule minun luokseni vapaaehtoisesti. Enkä minä halua kulkea tuntemattoman ihmisen luo ja alkaa valittamaan. En ole sellainen kuin he, jotka käyttävät toista hyväkseen.

Törmäsin tähän sähköpostikaveriin etsiessäni jonkinlaista rakkauden kaltaista elämääni. Tunnetta, että saisin olla yhdessä toisen ihmisen kanssa. Edes teoreettista mahdollisuutta juosta, leikkiä ja rakastella.
Ensin luulin pienen hetken, että olin löytänyt jotain tällaista.

Erehdyin. Hän oli vai hyödyn etsijä. Kun minä kerroin elämästäni yrittäen olla iloinen, hän kertoi elämästään surulla yrittäen olla alakuloinen.

 Ei heti.

Vasta sen jälkeen kun oli luonut pettymyksen kertomalla, että hänellä oli kiva miesystävä.
Ei ongelmaan, kirjoitellaan sitten vain mukavia. Yritin pyytää, että hän ei aloittaisi selittämään, kuinka pettynyt oli mieheensä. Mutta hän ei kuullut pyyntöäni.

En ole pahoillani, että viimeinen kirjeeni oli ikävä. Minulle tuli todella ikävä olo kirjeenvaihdostamme. Olin jälleen kerran vain iso roskakori, en ihminen lainkaan.

Ja hän mietti, miten miehet käyttäyitysivät häntä kohtaan.
Hän ei käyttäytynyt kovin kivasti minua kohtaan.
Olin roskakori.

Mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta kuin oli roskakori. Nyt sinä lukijani saat olla minun roskakorini. Saat kuitenkin itse päättää asiasta. Sinä voit paeta, sillä olen vain olemattomaan blogiin kirjoittava kurja surkimus.

Tyhmäkin vielä.
Osaan kirjoittaa jotain juuri ja juuri.
Ja minulla on todella surkea olo, mutta kukaan ei tule luokekseni ja lohduta.

Minulla ei ole ystäviä.

Tämä oli avautumiseni tänään.