Ravintolassa

Mielikuvitustyttökaverini kanssa ensimmäisen kerran ravintolatreffeillä. Olin tilannut pöydän aamulla ja töiden jälkeen olin hakenut kauniin Maijun kotoaan.
"Olenko kaunis?" hän oli kysynyt minulta pyörähtäen ympäri kaksionsa eteisessä.

Iltapuku.
Kaunis.
" Olet sinä," hymyilin.
Ja hän sanoi hymylleni ihan käsittämättömästä syystä:" Höpsö." ja tökkäisi olkapäätäni." Natta." hän sanoi ja lähti kipittämään kiireesti ulos asunnosta. Nauroimme kuolaksemme, kun hissi jonkin ajan päästä vei meidät alas ja matkalle näille treffeillemme.

Nyt istuimme pöydässä ja tarjoilija oli tullut jo ottamaan tilauksiamme.
Tarjoilijan sytyttämä kynttilä valaisi hetkeämme tässä romanttisessa paikassa.

Täydellinen mielikuvitustyttökaverini ja minä.
Ihana treffihetki!
Tarjoilijan otettua tilaukset, olemme kahden.

"Mitä ajattelet," Maiju kysyi minulta.
Leikin pienellä steariininpalalla, jonka olen varastanut kynttilältä. Punaista pehmeää steariinia. Se värjää sormiani. Kohta kaikki paikat ovat täynnä rasvaa.

"Elämää," vastaan.
"Mitä siitä?" Maiju kysyy hunajaisella äänellään.

Katson maijua. Hän kauniita silmiään.
"Elämä ahdistaa minua," kerron.
"Mmmmm, miksi?"
 "Miksi on niin paljon epäreiluutta? Miksi ihmiset potkivat toisiaan, käyttävät toisiaan hyväksi, ovat ilkeitä... Miksi ihmiset ovat kusipäitä?" Annan sisältäni purkautua. Oikeasti minua itketyttä. Minua itketyttää täydellisillä ravintolatreffeillä.
Maiju katsoo minua.
"Mietit yhä kaikkea mitä sinulle on tapahtunut... ja niitä käymiäsi sähköpostikeskusteluja," Maiju sanoo tovin kuluttua. " Ehkä sinun kannattaisi vain unohtaa menneet ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ottaa rennommin," Maiju tarttuu käteeni ja puristaa sitä. Sydämeni hypähtää. Tunnen lämpimän ihon kosketuksen.

Käsi on kevyesti hikinen, mutta se on naisen käsi, vaikkakin kuvitteellinen - mutta mitä pikku asioista.

" Ehkä..." sanon. Steariinin pala painuu Maijun ranteeseen hänen pidellessään kättäni.

"Hyi," hän naurahtaa. Maiju pyyhkäisee steariinin lattialle. Hän katsoo minua nostaen silmäkulmaa. " Ei kai haittaa, että leikkipalasi meni lattialle, voit leikkiä minulla sen sijaan," hän sanoo.

"Ei nyt ravintolassa," minä sanon ja Maiju tirskahtaa kova äänisesti. Hän yrittää vaimentaa kirkasta nauruaan.

Minulle tuli hyvä olo.

" Minä en vain ymmärrä, miksi jotkut haluavat etsiä tuntemattoman ihmisen ja sitten purkaa kaiken paskan tälle kirjeitse," totean ja jatkaen aiheestani. " Ikään kuin hän ei olisi ihminen lainkaan, pelkkä seinä. Sellainen olento, joka ei ole olemassa."

Maiju pitää taas kättäni.
" Ja sinä kaipasit vain kosketusta, ihoa, seksiä, naurua, yhdessä oloa - pienen hetken - toivoit, että joku soisi sitä sinulle samalla tavalla kuin tuhlaa sitä ihmisiin joista hakee vain hyötyä. " Maiju sanoo.

"Niin. Niin monet harrastavat satunnaisia hetkiä muiden kanssa, miksi joku ei voisi jakaa hetkiä minunkin kanssani. Voisi käyttää minua hyväkseen koskettaen ja niin edelleen," toistan Maijun sanoja. " Vitsit tämä maailma on nurinkurinen paikka."

Hiljaisuus.
Olemme vain kahden.

"Ihmiset vain ovat sellaisia. Itsekkäitä. Sellaisia me olemme, kulta," Maiju sanoo.
" Mutta täällä olemme nyt me kaksi, ja minulla on aikaa olla kanssasi."

Maiju on hyvä ihminen.
Mutta siksi hän onkin pelkkää mielikuvitusta. Todellinen ihminen ei ole hyvä minulle.

"Kunpa maailma olisi yksinkertainen paikka."
" Ei minun aivoilleni," Maiju kikahti.
"Ajatteletko monimutkaisesti?" kysyin. Keskustelu oli muuttanut yllättäen luonettaan.
"Ajattelen tylsästi," Maiju sanoo. " Sinä ajattelet toisinaan monimutkaisesti."

"Ajattelenko?"

"Minulla on sellainen olo."  Maiju vastaa.

"Eikö naisten mielestä miesten ajattelu ole yksinkertaista. Pyörii tiettyjen asioiden ympärillä," kysyn.

"Sinulla ainakin pyörii," Maiju virnistää, " mutta ajattelet myös paljon muutakin."

"Sitä ajattelee, mistä on puute," sanon. " Puhutaanko jostain muusta?"

"Maailma on täynnä asioita, valitse yksi ja jutellaan siitä." Maiju napsauttaa sormiaan ilmassa.

 "Puhutaan hepoista," sain suustani.

" Hepat on kivoja. Olen aina ymmärtänyt paremmin heppoja kuin monia miehiä," Maiju toteaa aiheesta.

"Vai niin."

"Onko tuo mustasukkaisuutta?" Maiju iskee silmää.

" Vähän," vastaan," Kaikki mun tuntemat naiset, joista olen ollut kiinnostunut, ovat oikeasti olleet suhteessa jonkun toisen kanssa salaa. Varsinkin kaikken kivoimmat."

Masennun ajatuksistani.

" Minä en kuulu niihin," Maiju ilmoittaa.



" Kyllä sinä olet kiva," korjaan.

"Äh, minulla ei ole suhdetta muihin," Maiju heittää kättään.

Se olisikin hieman vaikeaa, minä pohdin mielessäni.

" Olen aina halunnut oppia ratsastamaan, vaikka aina hevosen selkään nouseminen on pelottanut," kerron.

"Olet kuitenkin joskus ratsastanut?"

"Juu."

"Hyvä poika, siitähän ei olisi sitten pitkää matkaa oikeasti alkaa harrastamaan," Maiju ilmoittaa.

"Kallis harraste," sanon, " Mutta asian miettiminen on ilmaista," jatkan.

Keskustelemme jatkuu, kunnes ruoka saapui pöytään.
Keittiön tuote oli täydellinen.
Herkullinen.
Mahtava.

 Hymyilen vaikka, minulla on haikea olo. Kunpa tuo keskustelu olisi voinut olla totta. Vaikka se oli naivia juttelua, niin eläisin naivin juttelun mielelläni oikean täydellisen naisen kanssa - sellaisen terveen, kauniin, minusta pitävän. Sellaisen kuin Maiju.

Kyyneliä.
Täydellinen ravintolailta päättyi pelkkään onneen, mutta minun iltani päättyy aina ahdistukseen.
Siksi olenkin surkea olento.