Ihmisillä leikkijöille.

Kysyn maijulta, mielikuvitustyttökaveriltani,
"Miksi?"
Maiju rypistää silmiään ja katsoo minuun. " Mitä miksi?"
"Miksi naisista on kiva leikkiä miehillä, ja sitten vielä julkisesti saada kiksejä siitä?"
"En minä harrasta sellaista," Maiju vastaa.
Se on totta.
Maiju ei harrasta sitä, mutta niin moni muu harrastaa. Miten mielikuvitustyttöystäväni pystyisi olemaan muunlainen kuin, mitä minä haluan hänen olevan?

Muut harrastava ihmisillä leikkimistä ajankulukseen.
Koska ovat turhautuneita?

Olemme molemmat hiljaa. Minä ja mielikuvitustyttökaverini.

Minä pohdin.

Kuka tahansa miehillä leikkivä nainen voisi pelastaa elämäni, antamalla minulle rakkautta hetken verran. Antamalla minulle ihon kosketusta. Antamalla minun tovin uskoa, että olen jotain.

Sen sijaan he käyttävät ihmisiä hyväkseen, kuin nämä olisivat pelkkiä nukkeja. He ovat vielä ylpeitä asiasta.
He uskovat olevansa jotain, mutta oikeasti he ovat sikoja sikojen keskellä.

Ja he pitävät miehiä jotenkin typerinä, mutta eivät näe itse, kuinka pahoja ovat. Tai muuten vain eivät erota hyvää pahasta. Heillä ehkä ei ole mielikuvitustyttökaveria, mutta heillä on peili, josta voivat tarkkailla itseään ja olla itsestään ylpeitä. Minä olen ylpeä mielikuvitustyttökaveristani, joka on inhimillisempi monikertaisesti kuin nämä hyväksikäyttäjänaiset.

Miksi kutsutaan ihmistä, joka leikkii toisilla ihmisillä. Minä kutsun häntä tunteettomaksi psykopaatiksi.

Heitä on miehiä ja naisia. Kummatkin sukupuolet syyttävät toisiaan siitä, että käyttävät muita hyväkseen, mutta eivät ymmärrä, että...

Olen vaiti.
Maiju katsoo minua, ja miettii, mitä minä mietin.

Sitten uteliaisuus on liian kova.
"Mitä sinä mietit?" Maiju kysyy.

"Mietin, miksi ihminen aina hakee syytä muualta omille teoilleen," vastaan.

"Eikö sille ole psykologinen termi. Reflektio?" Maiju kysyy.

"Kai sille on," minä sanon.

" En minäkään halua nähdä paha itsessäni, minähän olisin silloin...." Maiju vaikenee sanoissaan ja katsoo minua.

" Olisit surkea olento, jos niin tekisit," minä sanon. " Ei meitä voi olla kuin yksi," lisään huomautuksen. " Minulla on yksinoikeus siihen titteliin."

Maiju heilauttaa olkapäitään.
"Et sinä ole paha." hän sanoo sitten." Sinä olet vain kovasti hyväksikäytetty ja potkittu."

Jostain tuli muisto.
Muisto piirtyi mieleeni kirkkaana kuin se olisi vasta tapahtunut.

"Olin kerran pikaravintolassa," sanoin äkkiä." Kauempana istui tyttö joukko. Selvästi bailamaan menossa."
Pidin tauon.
"Yksi tytöistä sanoi, että minun näköistäni miehestä ei varmasti kukaan nainen ole kiinnostunut. Toinen tyttö käänsi päätään ja katsoi minua. Tosi hyvän näköinen tyttö. Tämä tyttö sanoi ensimmäiselle. Yleensä tuon näköiset ovat kaikkein pahimpia kaatomiehiä."

Maiju katsoi minua. " Hän saattoi olla oikeassa."

Vain minun mielikuvituksessani, vastasin äänettömästi Maijulle.

" Se ensimmäinen tyttö ei ollut mikään kaunotar. Hänellä oli tarve arvostella muita ulkonäön perusteella. Ilmeisesti koska itsellä oli vaikeuksia itsetuntonsa kanssa. " totesin," Reflektiota. Halua haukkua muita, kun itsellä on paha olo."

Katson Maijua.
" Mitä luulet, onko minulla paha olo, koska arvostelen noita, jotka hakevat syitä teoilleen muista ihmisistä?"

"Sinulla on aina paha olo," Maiju sanoo.

Hän on oikeassa. Minä olen vain Surkea olento. Ihminen, joka ei ole leikkinyt kellään, mutta jolle kaikki muut ovat tehneet pahoja tekoja.

Nuo joista ihmisillä on kiva leikkiä.
Ja ovat vielä ylpeitä leikeistään...

Miksi?
Vastaa sinä siihen, miksi olet sellainen?