Ajattelin parkerata pienen minin viereen, koska niin pienen auton viereen mahtuu hyvin.
Mutta ei.
Renkaat oli tietenkin pitänyt laittaa sen verran toisen ruudun puolelle, että toisella autolla ei siihen viereen uskaltanut ajaa. Tietenkin oma auto pitää parkeerata vinoon isoon ruutuun, koska eihän pieni auto mahdu ruutuun muuten.
Nousin Maijun kanssa katsomaan ihmettä.
"Oma nenä on tärkein," sanoin Maijulle.
"Siltä näyttää," Maiju sanoi kurkistaen pienen auton sisään. Siellä ei selvästi ollut mitään mielenkiintoista.
" Minulle tulee mieleen yksi mielipidekirjoitus tästä." kerroin.
"Noh?"
" Eräs kaveri oli myöhään parkeranut autonsa paikkaan, mihin ei saisi pysähtyä. Koska mitään liikennettä ei ollut ja ketään ei sillä hetkellä ollut paikalla, niin hän päätteli, että tietenkin oli selvä, että hänellä oli lupa pysäköidä juuri siihen paikkaan. Kun hän saikin sakkolapu väärästä parkista, niin sitten piti olla vihainen. Kyllä myöhään, kun ketään ei ollut varmasti liikkeellä, piti olla oikeus pysähtyä mihin mieli teki... Vielä kun oli toiselta paikkakunnaltakin," kerroin.
Maiju katsoi minua:" No niin..." hän sanoi kertomatta mitä mieltä oli.
Minä jatkoin sanojani:" Samalla logikalla voisi autoja ottaa omaan käyttöönsä, jos kukaan ei huomaa ja palauttaa samaan paikkaan käytön jälkeen. Samalla logikalla voisi käydä syömässä ruokalassa ilmaiseksi, ja jos kukaan ei pysäyttäisi, voisi poistua maksamatta ulos. Ja samalla logiikalla, voi tuolaisen minin pysäköidä mihin tykkää," sanoin, " Koska silloin kun tuli, niin ketään ei näkynyt missään, ja asiasta ei ollut mitään häiriötä. Eikä tietenkään voi olla häiriötä, koska itse ei ole näkemässä, onko siitä."
"Tarkoitat, että sääntöjen rikkominen ei ole perusteltu vain sillä perusteella, että se nyt vain tuntuu oikealta?" Maiju sano.
" Niin ja tarkoitan myös, että jos alamme vain olemaan leväperäisiä ja alamme toimimaan, miten mieli tekee välittämättä sovituista jutuista, niin lopulta olemme kaaoksessa. Onhan se hienoa kävellä punaisia valoja vastaan, kun autoja ei näy missään keskellä yötä, mutta entä jos siitä tuleekin sitten tapa, eikä enää välitä valoista laikaan. Tai jos pysäköi auton keskelle risteystä päiväksi, niin eihän siitä voi olla kellekään häiriötä, kun itse ei ole paikalla näkemässä. Mitä jos ihminen vain alkaa noudattamaan omia lakejaan? Millaiseksi tämä maailma muuttuisi?" selitin.
" Tämä sakon saanut kaveri kirjoitti oikein lehteen yleisönosastokirjoituksen. Jos minä saisin päättää, niin tyypin sakot voisi kaksinkertaistaa. Olen aika varma, että jossain oli paikka, johon saattoi pysähtyä luvallisesti, mutta hän ei vain viitsinyt vaivautua etsimään sitä." Ilmoitin.
Katselimme miniä, joka seisoi vinosti pysäköintiruudussa.
"Ehkä kuski on vain ollut unessa," ehdotti Maiju," Eikä ole jaksanut katsoa, miten pysäköi."
"Ehkä hänen olisi pitänyt jäädä kotiin nukkumaan," minä totean.
Kävelemme ministä pois päin. Välinpitämättömyys, miten tuo sairaus olisi parannettavissa. Vai onko toivotonta edes toivoa, että sitä voisi parantaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti