Pelko

Olimme golf-kentällä.
Maiju ja minä.
Siinä vihreällä nurmella oli kirkkaan valkea golfpallo kanssamme. Se istui pienen tolpan päässä, jolla oli virallinen nimikin.
En kuitenkaan kerro, mikä virallinen nimi oli. Löydät sen googlesta, jos haluat tietää.

Ruoho oli tasaista, vasta leikattua. Se suorastaan tuoksui leikatulle.

Ruoho oli tasaista myös niin, heinä oli yhtä ainoaa lajia. Muut lajit oli kitketty alueelta pois.

Nurmikon hoidon mestarinäyte tämä golfkenttä.

Pari muuta ryhmää pelasi peliä myös. He välttelivät meitä.
Elämä on turhan usein tuntemattomien välttelyä.

"Ihmiset pelkäävät," Maiju sanoi kuin lukien ajatuksiani,"Siksi he välttelevät."

"Mitä he pelkäävät?" kysyin.

"Sitä, että tulevat nolatuksi," Maiju sanoi," tai että heille käy huonosti."

"Harvemmin golf-kentällä kukaan pelkää, että käy huonosti," minä huomautin.

"Naiset saavat usein pelätä miehiä," Maiju huomautti," Miesten kanssa voi käydä usein huonosti." Maijun katse oli paljon puhuva.

"Kyllä naistenkin kanssa voi käydä huonosti," minä sanoin."Usein itseasiassa käykin. Ja nuo ovat kaikki miehiä," huomautin kahta ryhmää sivummalla.

" Viittaat taas naisiin, jotka sortavat heikkoja miehiä, mutta vikisevät ja valittavat vahvempia miehiä," Maiju huomautti välittämättä lisähuomauksestani." Kaluttu aihe jo. Ohitetaan."

Maiju oli tänään tiukalla päällä.

"Mutta todellakin täällä pelätään, että jos lähestyy, niin tekee itsensä naurunalaiseksi," Maiju sanoi," Se on ihmisten yleisin pelko varmaan. Itsensä nolaaminen."

Mietin tätä.
Miten monta kertaa olin katsellut kaunista naista kaukaa ja pohtinut,miten tätä voisi lähestyä. Pelännyt miten nolaisin itseni. Joskus tuntenut, miten veri oli noussut päähäni. Muutaman kerran muistan, miten kaunis nainen oli tullut, ja yrittänyt rohkaista minua lähestymään.

Kerran yksi tuli oikein väen pakolla, yritti saada minuun rohkeutta.

Muistoja jotka kaduttavat. Tekoja, joihin liittyy paljon pelkoa oman itsensä heikkouksista. Ja vihaa siitä, että joskus oli pelottanut niin paljon.

Heikkoa itsetuntoa.

"Monilla heikon itsetunnon omaavilla on paljon pelkoja," sanoin Maijulle, " Kuten minulla. En osaa suhteuttaa itseäni ihmisten joukkoon. Pelkään, mitä he ajattelevat minusta. Tosin viime aikoina olen oppinut olemaan oma itseni. Johtuu kai siitä, että kun rotta ajetaan nurkkaan, niin se alkaa riuhtoa vastaan, koska ei ole enää mitään menetettävää. Oppii olemaan välittämättä ihmisten mahdollisista ajatuksista."

"Ei sinulla niin heikkoa itsetuntoa ole," Maiju huomautti." Ja olet yllättävän rohkea."

"Olen rotta nurkassa, rohkeus on vain illuusiota," vastasin.

Minulla oli golf-keppi kädessä. Kohta löisin nurmella odottavan pallon kauas, aina reiälle asti.

"Rohkeutta voi olla myös elää toisella tavalla. Olla kapinallinen. Valita erilaisen tien, sellaisen tien, jota muut eivät kulje." Maiju sanoi.

"Viittaat tapaani elää ja kirjoittaa. Ottaa erilaisen suuntauksen ja näkemyksen asioihin. Tehdä asioita silloin, kun toiset ovat jo luopuneet niistä. Minusta se ei ole ollut rohkeutta. Enemmänkin pelon aiheuttamaan typeryyttä," sanoin.
"Omasta mielestäni olen aina valinnut helpoimman tien. Rohkeaa olisi ollut nuorena viekoitella naisia. Rohkeaa olisi ollut hankkia paljon lapsia. Rohkeaa olisi ollut käydä haasteita päin. Nahjus minä olen ollut ja pelkuri."

"Olen pelännyt elämää," totesin." Maiju, elämää voi pelätä. Sitä voi pelätä koko elämänsä, kun kukaan ei tule ja auta sinua."

Itkenkö minä?

 "Onko joku auttanut sinua?" Maiju kysyi.

"Ei." vastasin.

"Ja olet saavuttanut melkoisesti elämässäsi. Voiko asioita saavuttaa lainkaan, jos pelkää kaikkea?" Maiju kysyi.

"Voi, jos käy säkää," sanoin," Minusta minulle on vain käynyt säkää."

"Oliko säkää olla afrikassa?" Maiju kysyi."Kuinka monta ihmistä tunnet, jotka ovat asuneet pensasavanilla? Paitsi itsesi?"

Kohautin olkapäitäni.

"Uskalsit olla paikassa, missä kukaan ei puhunut kieltäsi," Maiju lisää." Uskalsit aloittaa töissä, joihin sinulla ei ollut koulutusta. Uskalsit hakea yliopistoon, vaikka sinusta olit siihen liian vanha. Ja uskalsit paria muutakin asiaa."

Olin vaiti.

"Pelko on sitä, että jää kiinni neljän seinän sisään, eikä pääse sieltä ulos. Pelko on sitä, että ei uskalla mennä ihmisten luokse, koska tietää, ettei osaa puhua heidän kanssaan." Maiju katsoi meistä erillään pysyttelevää ryhmää," Sinä uskaltaisit mennä puhumaan noiden ihmisten kanssa. Sinusta se ei ehkä olisi mukavaa, mutta uskaltaisit tehdä sen."

Maiju oli oikeassa.
En minä pelännyt.
Minä vain en jaksanut.
En jaksanut aina törmätä ihmisiin, joiden mielestä olin jotenkin turha tapaus.

Mutta sekin on pelkoa. Tulla torjutuksi.

Elämämme rakentuu pelkojen päälle. Joillakin pelot ovat kovempia, toisella heikompia. Mutta eikö elämä ole sitä, että elää tasapainossa pelkojensa kanssa. Eikö elämä ole sitä, että tietää, mitä pelkää ja osaa ymmärtää itseään?

Afrikassa oli tyttö, jolla oli lähes taudinomainen käärmeen pelko. Hän näki käärmeitä kaikkialla. No kieltämättä, käärmeitä myös oli, mutta pelko liioittelee kaikkea. Hän oli myös ainoa ihminen elämässäni, joka oikeasti on joutunut shokkitilaan, kun on ollut huoneessa, missä oli rotta.

Ihmisten pelkääminen on varovaisuutta, sillä ihminen on kaikista eläimistä vaarallisin. Maijun mielestä, jos tämä Afrikassa ollut tyttö pelkäisi samalla tavalla ihmisiä kuin käärmeitä tai rottia, hän asuisi todellakin neljän seinän sisällä vankina.

Löin golfpallon etäälle. Se teki ison kaaren.
"Olen sitä mieltä silti," sanoin Maijulle," että olen melkoinen pelkuri."

"Ei, et sinä ole," Maiju sanoo," Sinulla on vain estoja."
"Ja estot ovat aivan eri asia kuin pelot."

"Sinä vain et halunnut lähestyä nuorempana naisia niillä menetelmillä kuin muut miehet halusivat. Sinä uskoit herrasmiesarvoihin. Sinä vain et halua häiritä ihmisiä, jos heistä on mukava keskustella keskenään. Sinusta vain ihmisten pitää kutsua luokseen, jos he haluavat tavata sinua. Sinä vain uskot tiettyihin ideologioihin. Syytät asioista pelkoa, vaikka oikeasti olet ihan itse syypää kaikkeen," Maiju hymyilee ja valmistautuu lyömään omaa palloaan.

"Ei pelkoja voi syyttää kaikesta. On myös monia muita syitä, miksi teemme jotain ja miksi emme. Kaikki vain eivät tajua sitä. He luulevat sitä ja tätä, mutta eivät tunne itseään. Hei eivät vain oikeasti tiedä, mitä haluavat." Maiju valmistautui lyömään samalla kuin puhui. " Ja silloin on hyvä syyttä pelkoa kun sai mitä halusi, mutta uskoi haluavansa jotain aivan muuta."

Totta.
Maijun pallo lensin paljon lähemmäs määränpäätä kuin minun.

Pelon filosofian luento päättyi tähän.