Kissat

"Pidätkö kissoista?" Kysyn Maijulta.

"On ne ihan kivoja?" Maiju vastaa.

Olemme kävelemässä. Kysyin koska näin, miten mustan värinen kissa juoksi tien yli kadun varren toisessa päässä. Se oli kiiltävä turkkinen kissa, joka ei oikein näyttänyt kuuluvaan karuun kerrostalomaisemaan. Se oli sellainen kissa, jonka pitäisi istua pensaikon alla maaseudulla ja nuolla käpäliään, ennen kuin lähtisi pyydystämään uutta saalista.

"Villikissoistakin?" jatkan utelua.

Maiju katsoo minua:" Mikä tässä on tarkoituksena? Kissa-kysymyksessä?"

Kävelemme vierekkäin. Välillä kätemme osuvat toisiinsa, välillä eivät. Meitä voisi erehtyä luulemaan pariskunnaksi... tai mikäli olisi mahdollista nähdä Maijun - Tietenkin, jos Maiju olisi todellinen, niin me olisimme pariskunta.

" Mietin yhtä villikissaa, joka vaeltaa siellä, missä asun talon pihalta toiselle. Facebookissa on oikein ryhmä tehty kyseisen kissan vaelluksen seuraamista varten. Siellä on kuvia ja kaikkea..." Yritän hahmottaa näenkö kadun yli kulkeneen mustan kissan vielä.
" Omistaja on sanonut ryhmässä, että halukkaat voivat ihan omia kissan. Heittelejätön oloista...."

" Siltä se kuulostaa," Maiju sanoo.

" Omistaja on nainen, joka löysi miehen jonkun aikaa sitten." Katson Maijua, " Ja tästä syntyykin oikea kysymykseni."

" Ja se on?" Maiju tiedustelee.

"Ovatko kissat naisille parisuhteen korvike. Korvaavatko naiset kissoilla sen, että miehet eivät pysy heidän luonaan, mutta kissat kyllä," teoreettisoin.

"Oikeasti," Maiju sanoo," Minusta tuo ajatus on kaukaa haettu. Onhan niitä monia naisia, jotka ovat naimisissakin, mutta heillä on kissoja. Tällä kertaa, minusta tuntuu, että tämä teoria on aika kaukaa haettu."

" Kissoja vain on mukava paijata ja ne ovat kivoja," Maiju toteaa.

Katson Maijua. Mielikuvani olisi ollut niin loistava. Mutta ehkä mielikuvitustyttökaverini on oikeassa. Ehkä kissat ovat vain kissoja, eivät muuta.

"Paitsi minun esimerkkitapauksessani," sanon," siinä selkeästi miehestä tuli tärkeämpi kuin kissa."

" No ehkä miehestä sitten tuli kissan korvike," Maiju toteaa," Miltä tämä ajatus kuulostaisi?"

Hymyilen.

" Se kuulostaa hyvältä."

Päätämme tämän suuren filosofisen keskustelun tähän, ja jatkamme kulkuamme kadulla eteenpäin.

Mietin koiran ostamista jälleen kerran. Koirasta voisi olla yksinäiselle apua. Vai olisiko.

Ehkä en täysin väärässä ominen ajatuksinen ollut. Ehkä Maijun kanssa olisikin pitänyt puhua koirista, eikä kissoista.